Kun Azalean metsä tuhoutui suuressa tulipalossa neljätoista vuotta sitten paloi sen mukana valtava siivu yhdyskunnan historiaa ja kulttuuriperintöä. Ja vaikka hallinto myönsikin välittömästi Johtossa suuressa arvossa elävälle soturikansalle uuden maa-alueen jälleenrakentaa, oli peruuttamaton vahinko jo tapahtunut. 

Uusi Azalean kaupunki saattaa jäljitellä tarkasti perinteisiä rakennusmenetelmiä, yrittää kaikin tavoin ilmentää samoja asioita kuin edeltäjänsä, mutta kymmenien Ito-suvun johtajien puiden välille punomat seittipolut ja kirjoittamat kääröt ovat silti poissa lopullisesti.
 

Ehkä tuon kollektiivisen menetyksen takia niistä harvoista Azalean kaupunkiin sallituista vierailijoista tuntuu herkästi siltä, kuin kaikesta kauneudestaan huolimatta leijuisi kaupungin yllä tumma varjo. Synkkyys, jota ei näe, mutta joka on silti jatkuvasti läsnä.

​​

​

​