Pewterin kaupungin loiston keskellä kohoaa elegantti huvila, joka edustaa täydellisesti sitä kauneutta mitä löytyy myös korkeiden seinien sisältä. 

 

Kuun Lehdon huvila työllistää satakunta rakkauden ammattilaista, jotka myyvät palveluitaan poliitikoille, kenraaleille ja muille arvovaltaisille henkilöille. Kyseessä ei ole kenties virallisesti  Kanton tai Johton alueella laillinen elinkeino, mutta Kuun Lehdon toimintaa on suojeltu aina viime kuukausiin saakka niin ylhäältä kuin alhaaltakin päin. Se on ollut henkilökuntineen korvaamaton monille vaikutusvaltaisille tahoille, vaikka syyt saattavatkin poiketa toisistaan.

 

On kapeakatseista kuvitella koko Kanton parhaan seuralaispalvelun tarjoavan vain ruumiillisia virikkeitä. Kuun Lehtoon ei palkata ketä tahansa ulkoisilta avuiltaan välttävää hirviötä, joka osaa keinutella lanteitaan sopivassa tahdissa. Ei. Jokainen työntekijä on valittu tarkan seulan läpi ja koulutettu perinpohjaisesti asiakaskuntaansa silmälläpitäen.

 

Nämä ammattilaiset todella ovat ammattilaisia. He osaavat keskustella moninaisista aiheista, ymmärtävät taiteita ja kirjallisuutta, ovat sivistyneitä. He kykenevät esiintymään ja viihdyttämään vieraitaan tanssimalla, soittamalla tai lausumalla runoutta, he osaavat osoittaa myötätuntoa ja kuunnella toisen sitä tarvitessa. Ja kaiken tämän lisäksi he hallitsevat kehollisen nautinnon salaisuudet tavalla, joka saisi kovimmankin jengiläisen punastumaan korvannipukoitaan myöden.

 

Juuri näiden taitojen takia Kuun Lehto on myös korvaamaton organisaatio alamaailmassa. Ei ole ketään tai mitään, joka kykenisi riisumaan hallinnon jäseniä paremmin niin vaatteistaan kuin salaisuuksistaan kuin yksi Kuun kukista. Saamaan jopa taipumattomina pidetyt johtolaiset kuiskimaan kallisarvoisimmat tarinansa lämpimien käsien kosketuksesta.

 

Ja nuo salaisuudet ovat aina kaupan niille, joiden suuntaan Lehdon todellinen lojaliteetti nojaa. 

 

Puoli vuotta sitten Johton joukkojen virratessa Kanton rajan ylitse tapahtui kuitenkin jotain monien silmissä odottamatonta: Kuun Lehdon omistaja ja emäntä Madame Selena katosi, eikä hänestä ole kuultu sittemmin. 

 

Jotkut nimettöminä pysyttelevät silminnäkijät tosin voisivat vannoa nähneensä aavemaisen ja tulen lailla leiskuvan hahmon liikkuvan huvilan pihapiirissä katoamista edeltävänä yönä.

​​

​

​