TULOSSA
2025
Cianwoodin merkittävät henkilöt
Salem Crants
Mies, 67-vuotias, lajiltaan hydreigon (pimeys- ja lohikäärmetyypin hirviö)
Unovan hallitsijasuvun prinssi Salem Crants oli vielä nuori poika alkaessaan haaveilla oikeudenmukaisesta maailmasta. Maailmasta, jossa rikosta seuraisi aina rangaistus. Maailmasta, jonka murtumattoman rangan muodostaisivat säännöt, säntillisyys ja selkeys. Jossa ymmärrettäisiin, että jokaisella hirviöllä on oma luontainen paikkansa, johon tulisi tyytyä, sillä mikään ei heikentänyt voimakkaan kansakunnan perustuksia pahemmin kuin ne, jotka koettivat kiivetä huipulle vaikka olisivat kuuluneet alimpien kivien joukkoon.
Salem ei kuitenkaan ollut itse syntynyt hallitsijaksi kuten isosiskonsa Sable Crants. Hänen ei ollut määrä johtaa Unovaa kohti haavekuviaan. Ehkä siksi hän päätyikin luomaan oman vankilaimperiuminsa. Mustavalkoisten sääntöjen verkkonsa, jossa rikoksista seurasi aina rangaistus.
Salem Crants omistaa nykyään yli 90% kaikista maailman vankiloista ja rakennuttaa uusia jatkuvasti pitkin eri valtioita. Arvellaan, että seuraavan viidentoista vuoden aikana maailmasta ei löydy enää ainuttakaan vankilaa, joka ei kuuluisi Crants-Yhtiölle. Mutta vaikka tämä ennuste toteutuisikin, voi vain yksi vankila olla ensimmäinen. Se, mistä kaikki lähti liikkeelle.
Johtossa sijaitsevan Cianwoodin keskusvankilan muurit olivat ensimmäiset, jotka rakennettiin Crants-Yhtiön varoilla, ja niiden kohoamista Salem Crants valvoi myös henkilökohtaisesti. Projekti oli 20-vuotiaalle Salemille niin merkittävä, että seuraavan 37 vuoden ajan hän asui samalla saarella vankilansa kanssa, kasvattaen lapsiaan ja mainettaan sen valtavien tornien kupeessa, vieraillen itse sen käytävillä lähes päivittäin varmistamassa kaiken olevan kohdillaan.
Kuitenkin, esikoisensa Umbra Crantsin tullessa 25 vuoden ikään Salem palasi kotimaahansa Unovaan ja jätti tuntemattomiksi jääneistä syistä silmäteränään kohtelemansa Cianwoodin tyttärensä hallintaan. Liki kymmeneen vuoteen mies ei astunut jalallaankaan Johtoon vaan luotti huolella rakentamansa vankilajärjestelmän täysin Umbran käsiin. Ei siis ihme, että jotkut uskaliaat ovat arvelleet Salemilla olleen henkilökohtaisia syitä vältellä paluuta.
Vasta puoli vuotta sitten, Umbran kadotessa Kantoon tekemänsä salaisena pidetyn valtiovierailun aikana, saapui Salem juurilleen Cianwoodiin - samoille käytäville, jossa hänen askeltensa ääni saa edelleen suurimman osan vangeista kyyristelemään pelosta. Kerrotaan, ettei hän ollut iloinen siitä todellisuudesta, tyttärensä tekemistä muutoksista, jotka kotiinpaluunsa myötä kohtasi. Ja että hän on ollut viimeisimpien kuukausien aikana kiireinen, hyvin kiireinen, laittaessaan asioita jälleen niiden oikeille paikoille. Kivi kiveltä ja vanki vangilta järjestykseen, johon ne kuuluvat.
Umbra Crants
Nainen, 35-vuotias, lajiltaa hydreigon (pimeys- ja lohikäärmetyypin hirviö)
Umbra Crants, musta lohikäärme, jonka luoma varjo, ei yltänyt vain naisen johtaman Cianwoodin keskusvankilan selleihin, vaan sen nähdessään kavahti koko kaltereiden ulkopuolinenkin maailma. Hän sai muut hiljenemään yhdellä läpitunkemattoman mustien silmiensä vilkaisulla minne menikin. Korkealuokkaiset hirviöt ottivat askeleen taaksepäin Umbran astuessa huoneeseen, jännittyivät odottamaan mitä vaikeasti ennustettavissa oleva lohikäärme seuraavaksi tekisi, koettivat lukea tämän mielentilaa, jotta voisivat aloittaa keskustelun oikea sävy äänessään. Johton tavalliset perheet jähmettyivät liikkumattomina kuuntelemaan tuon Salem Crantsin esikoisen antamia haastatteluita uskaltamatta vaihtaa kanavaa, kuin peläten rätisevän ruudun takaa katsovan naisen kykenevän jollain keinolla aistimaan heidän epäisänmaallisuudeksi tulkittavat tekonsa. Lähettämään komennuksessaan olevat iskujoukot heidän luokseen, repimään osaksi sitä kivisten seinien pintaa kynsivien vankien laumaa, jonka epätoivoinen nuotti katosi kauas Cianwoodin muurien taakse. Sinne, mistä kukaan ei sitä enää koskaan kuulisi.
Umbra Crants oli Salem Crantsin esikoistytär, joka nimettiin Cianwoodin vankilan johtajaksi 25-vuotiaana Salemin palatessa hallitsemaan vankiloitaan perheen kotimaasta Unovasta käsin. Umbra ehti huolehtia Cianwoodin johtotehtävistä 10 vuoden ajan ennen kuin katosi 6kk sitten ollessaan Kantossa salaisella valtiovierailulla. Katoamista seurasivat laajamittaiset etsinnät, jotka eivät kuitenkaan johtaneet haluttuun lopputulokseen. Umbra Crantsin katoaminen näyttää jääneen, ainakin toistaiseksi, selvittämättömäksi mysteeriksi.
Kuitenkin Cianwoodin johdossa viettämänsä 10 vuoden aikana Umbra saavutti maineen vankien ja työntekijöidensä keskuudessa ailahtelevana, manipuloivana tyrannina, joka oli pelottavaa kyllä, riittävän älykäs ylläpitämään julkisivuaan tarvittaessa median tai isänsä edessä. Riittävän terävänäköinen pitämään vankila toimivana kokonaisuutena sisaruksensa Corbin Crantsin avulla. Tämän vuoksi naisen hirmuteot jäivät vain vankilan muurin sisäpuolella vaikuttavien tietoisuuteen. Tosin niin Johton kuin Kanton alamaailmassa aiheesta on kiertänyt jos jonkinmoisia huhupuheita.
Monet Cianwoodissa samaan aikaan Umbran kanssa olleet muistavat hänen pakkomielteensä “todelliseen hirviöluonteeseen” ja sen “kauneuteen”. Ja se kauneus, jota Umbra halusi nähdä ei ollut kauneutta muodossa, joka olisi kestänyt päivänvaloa. Se oli kaaottisuuden ja hiljaa hajoavien mielien kauneutta, vankien ajamista niin kauas pimeään, etteivät nämä löytäneet enää takaisin. Taistelua hengestä ja oman itsensä rippeistä muiden kustannuksella. Todellinen hirviöluonto tuli Umbran mielestä esille vain tilanteessa, jossa yksilöllä ei ollut enää mitään muuta vaihtoehtoa kuin luovuttaa tai olla jotain suurempaa.
Jos Umbran isä oli aikanaan luonut Cianwoodin Keskusvankilan omaksi kuvakseen, niin samoin teki hänen tyttärensä. Hallintonsa aikana Umbran onnistui muuttaa ja vääristää Salem Crantsin luoma mustavalkoinen sääntöjen linjasto vankilan henkilökunnan mielivaltaisuutta tukevaksi vyyhdiksi, jossa saman vartijan käsi saattoi käydä vankien kanssa kauppaa ja toisaalta hakata tämän elottomaksi. Salemin luomat vankien välienselvittelyyn ja virkistystoimintaan suunnatut häkkitaistelut muuttuivat kerran kuussa Umbraa viihdyttäviksi kuolonotteluiksi, jossa vetoa lyötiin kaltereiden molemmilla puolilla. Rajat rikollisten ja lainvalvojien välillä olivat hiljalleen hälvenneet, vaikka jako siitä, kummalla puolella oli todellinen valta, olikin kaikille selvä.
Se, oliko muutos pelkästään paha asia, riippuu paljon siitä, keneltä kysytään. On kiistatonta, että Umbra Crants oli impulsiivinen ja julma sekä kidutti muita hirviöitä niin fyysisesti kuin henkisestikin, mutta samalla hän oli sallivampi kuin edeltäjänsä. Vangit saivat jonkinlaista vapautta, jota eivät olleet Salem Crantsin aikana kokeneet. Heillä oli mahdollisuus löytää ehkä murusia siitä hirviöstä, joka oli jäänyt vangitsemisen myötä ulkomaailmaan. Mahdollisuus rakentaa jotain omaansa Cianwoodin muurien sisäpuolelle.
Duncan Cadman
Mies, 78-vuotias, lajiltaan marowak (maatyyppiä)
Kanton, ja myöhemmin Johton, puolustusvoimien komentaja Duncan Cadman oli kerran hirviö, jota katsottiin mustavalkoisen putkitelevision ruudulta ihaillen. Hänen kuvansa oli armeijan jakamien lentolehtisten kannessa ja hänen äänensä kantautui jokaiselta radiokanavalta niin Kanton kuin Johton kotitalouksiin kuunneltavaksi. Duncan Cadman edusti kaikkea mitä hyvän sotilaan kuuluikin edustaa. Hän oli taipumaton, mutta vaatimaton. Vakuuttava olematta pelottava. Hirviö jonka nähdessään jokainen hiljeni kuuntelemaan käskynjakoa kyseenalaistamatta hetkeäkään, etteikö hän tietäisi parhaiten, miten tulisi toimia. Duncan Cadman oli synnynnäinen ja reilu johtaja.
Mutta hän oli myös vallankumouksellinen petturi.
Moni muistaa sen hetken, kun Duncan pidätettiin syytettynä äärijärjestö Halkeamalle hallinnon vakoilemisesta kolmisenkymmentä vuotta sitten. Sitä ei tahdottu uskoa kansan keskuudessa todeksi. Ei ennen kuin Cadman myönsi oman osuutensa suorassa lähetyksessä ja tuomittiin loppuelämäkseen Cianwoodin keskusvankilaan. Ja vankilassa mies loppuelämänsä viettikin. Mutta vain harva tietää millaiseen asemaan Duncan Cianwoodissa nousi.
“Vankien Kuningas”. Niin lukuisat vangit häntä kutsuivat. Duncan oli synnynnäinen johtaja, mihin tahansa hän menikin, myös kaltereiden takana. Vankilassa viettämiensä vuosien aikana hän loi vankien keskuuteen säännöt, joita seurata. Hän loi sisäistä järjestystä ja jonkinlaisen yhteiskuntajärjestelmän, jota edes Umbra Crantsin mielivaltaisuus tai Orion Fuscon synkvuolaiset eivät pystyneet horjuttamaan. Duncan oli monille ainoa turva koko Cianwoodin synkkyydessä.
Ja 5 kuukautta sitten hänet murhattiin. Tukipilarit sortuivat, kaikki rakennettu mureni. Vankien keskuudessa kuohuu, eri jengit ja tahot ottavat yhteen ja koettavat löytää paikkaansa äkkiä upottavaksi muuttuneessa maaperässä. Cianwoodin keskusvankilan vankien väliset väkivaltaisuudet ovat jyrkemmässä nousussa kuin koskaan aiemmin.
Eikä kukaan tiedä Duncanin murhaajaa. On vain epäilyksiä ja kysymyksiä.
Jotkut osoittelevat Orion Fuscoa, Synkvuon johtajaa, jolla tiedetään olleen pitkä historia Duncanin kanssa vankilassa. Osa taas pohtii Daniel Elliotin osallisuutta murhaan. Toiset kääntävät katseensa Morrigan Morteen, sillä niin pian tämän saapumisen jälkeen Vankien Kuningas kaatui. Tai ehkä Duncanin suuressa arvossa pitämä Ezra Devlin viimein napsahti ja puri isäntäänsä?
Nämä kaikki ovat kuitenkin vain arvailuja, eivät vastauksia. Eikä mikään niistä muuta todellisuutta:
Duncan Cadman on mennyttä, aivan kuten hänen rakentamansa aikakausi vankilassa.