TULOSSA
2025
Vielä seitsemänsataa vuotta sitten koko läntisen Kanton sekä Johton valtaväestö koostui normaalityypin hirviöistä, joita kutsuttiin jokikansoiksi.
Jokivarsia ja rannikkoa asuttavat hirviöt elivät rauhallista ja yksinkertaista elämää. Suurin osa pysyi aloillaan ja viljeli maata, mutta muutamat heimoista seilasivat virtoja pitkin liikkuen alati luonnon ja vuodenaikojen vaihtelun mukaisesti ja kulkien nykyisin tunnettujen valtioiden rajojen ylitse vuotuisilla reiteillään.
Aloillaan pysyttelevät kansan jäsenet kävivät kauppaa Viridianin sekä Azalean metsien ötököiden kanssa, ja vaikka yhteiseen historiaan mahtui kulttuurieroista johtuvia kahakoita soturikansan ja normaalityypin välillä, niin suurempia sotia mantereella ei nähty ennen kuin lohikäärmemieliset kansat ylittivät lännen rajat.
Sen jälkeen muutokset seurasivat toinen toistaan ja lohikäärmemielisten rakentamat tehtaat ja ratakiskot reunustettiin teollistumisen tiellä olleiden normaalityypin hirviöiden ruumiilla. Rohkeimmat uskaltavatkin sanoa, että koko nykyisen Kanton historia on kirjoitettu kuolleiden läntisten alkuperäiskansojen verellä.
Edesmenneen keisarinna Mary Aureliuksen ajaman Kanton yhdistämisen jälkeen viimeisetkin rippeet alkuperäisväestön kulttuurista riisuttiin alas 60 vuotta sitten ja jokivarsien asukkaat pakotettiin asettumaan heille varatuille asuinalueille Palletin kaupunkiin, jossa he elivät syrjittynä vähemmistönä. Tätä verilöylyksi riistäytyvää toimenpidettä tuki täysimittaisesti myös sotilaallisesti ylivoimainen Johto, jonka tavoite oli ennemmin hävittää kansat kuin siirtää näitä tieltään. Kaikista jokikansojen heimoista Palletin ulkopuolella on tiedettävästi jäljellä yksi ainoa klaani, jonka huhutaan liikkuvan enimmäkseen Johton puolella rajaa kunnioittaen vaeltavien heimojen perinteitä pysyä liikkeessä vuoden kierron mukaisesti.
Tämän yhteiskunnallisen aseman valossa ei liene ihme, että kun vastakruunatun Donald Aureliuksen Lohikäärmehallinto lupasi 20 vuotta sitten Halkeamaa vastaan käydyn sodan tarkoituksen olevan tasa-arvon luominen kantolaisten välille ja luokkaerojen häivyttäminen, tarttuivat monet nuoret normaalityypin edustajat syöttiin lähtien rintamalle.
Mutta tasa-arvo jäi kaukaiseksi haaveeksi koteihinsa palaavien, rikkinäisten veteraanien tipahtaessa sodan jälkeen kokonaan yhteiskunnan ulkopuolelle. Lukuisat kokivat tulleensa hallinnon pettämiksi. Ja kuin huomaamatta pettymyksestä seuranneesta vihasta syntyi Hammas, pelkästään Kanton alkuperäiskansoista koostuva yhteisö. He osoittivat nopeasti, etteivät pelkää purra ruokkivaa kättä ja ovat aiheuttaneet lukuisia aggressiivisia mellakoita, terrori-iskuja ja väkivaltarikoksia, jotka ovat vain pahentuneet kuluneen vuoden aikana.
Oikeastaan ei ole kaukaa haettua ajatella Hammasta jopa henkilöpalvontaa harjoittavana kulttina, jonka keskuksessa sykkivä sydän on koston ja menetyksen profeetta Gerda Imala, lapsensa lohikäärmehallinnon ja Halkeaman sodassa menettänyt äiti.
Puoli vuotta sitten Lavenderin kaaduttua ja Johton hallinnon kääntäessä katseensa kohti Palletia helppona pidetystä taistelusta tulikin jotain muuta. Raskaasti aseistetut ja taisteluun valmistautuneet normaalityypin hirviöt tuntuivat saavan piiritettyyn kaupunkiinsa uusia ammuksia ja muita tarvikkeita jostain ulkopuolelta.
Kaksi kuukautta Pallet sinnitteli valtavaa ylivoimaa vastaan ennen kuin viimein antautui tuntemattomasta syystä. Ja tuossa antautumista koskevassa keskustelussa olivat läsnä paitsi keisarinnan henkilökohtaisten joukkojen johtaja Ito Azai niin myös aseiden toimituksesta epäilty entinen palletlainen Giovanni Epcar sekä tietenkin Gerda Imala, jotka lähimpien seuraajiensa kanssa siirrettiin pian Cianwoodin keskusvankilaan tarkempaa kuulemista varten.
