TULOSSA
2025
Kynnen historia jakautuu kahteen osaan.
Ensimmäinen osa alkaa Johtosta sekä vanhasta sukutalosta. Siitä osasta kaikki alkoi kuusi sukupolvea sitten ja sen kaiku vaikuttaa edelleen Kynnen kantamaan maineeseen. Tuolloin erityyppisistä, voimakkaista hirviöistä koostuva Epcarin perhe sai jalansijansa Johton alamaailmassa ja politiikassa. Kynsi ei ollut vain mafia muiden joukossa vaan siitä kasvoi yksi kaikista vaikutusvaltaisimmista organisaatioista, joita Johton puolella on nähty, yksi vaikutusvaltaisimmista missään. Kenties liian vaikutusvaltainen.
Siitä ei tietenkään ole virallisia todisteita, ei sellaisesta koskaan ole, mutta kun ensimmäiset huhut Kynnen johtajan Serefina Epcarin murhasta alkoivat levitä yli kolmekymmentä vuotta sitten eivätkä lohikäärmeet noteeranneet asiaa mitenkään, jokainen alamaailmassa tiesi, että sopimuksia oli solmittu. Kun Synkvuo vakiinnutti asemansa ja otti Kynneltä jääneen laittoman lihantuotannon haltuunsa, tiedettiin, keiden välillä sopimukset oli tehty. Hallinto oli löytänyt uuden kumppanin niihin bisneksiin joihin se ei halunnut liata käsiään. Kynnen koko suku pyyhkäistiin maailmankartalta muutamassa verisessä viikossa.
Tai niin luultiin.
Toinen osa Kynnen tarinaa alkaa Kanton sodan jälkimainingeista ja tarkoitustaan etsivistä veteraaneista. Sellaisista, joille ei enää löytynyt paikkaa yhteiskunnasta. Sekä Giovanni Epcarista, tuhoutuneen Kynnen ainoasta selviytyjästä, Serefina Epcarin lapsesta. Miehestä, joka tarjosi noille paikkansa kadottaneille suunnan, opasti näitä kohti tulevaisuutta nimeltään Kynsi.
Kahdessakymmenessä vuodessa Kynnestä tuli merkittävä aseteollisuuden toimija, joka vaikutti niin Kanton kuin Johton puolella ja piti Kantossa sijaitsevaa Vermilionin kaupunkia tukikohtanaan. Suurimmalla osalla hirviöistä ei ole ollut minkäänlaista aavistusta siitä, että Kynnen hallinnoima yhtiö olisi ollut sekaantuneena rikollisuuteen saati kulisseissa vellovaan vallankumoukseen. He uskoivat jokaisen sanan, jonka Kynnen virallinen tiedottaja ja lakimies Amari Shargel lausui. Olihan tämä karismaattinen henkilö ollut mukana televisioiduissakin oikeudenkäynneissä ja voittanut jutun toisensa jälkeen.
Mutta Lavenderin kaaduttua ja hallinnon kääntäessä katseensa kohti Palletia helppona pidetystä taistelusta tulikin jotain muuta. Raskaasti aseistetut ja taisteluun valmistautuneet normaalityypin hirviöt tuntuivat saavan piiritettyyn kaupunkiinsa uusia ammuksia ja muita tarvikkeita. Ja samalla Johton puolustusvoimien välineistö lakkasi toimimasta, räjähti käyttäjänsä kasvoille, surmasi omia. Aivan kuin sabotoituna.
Tässä vaiheessa ei ollut enää vaikea arvata ongelman olevan aseita toimittavassa tahossa, ja Giovanni Epcar seuraajineen julistettiin maanpettureiksi.
Pallet sinnitteli kuitenkin vain kuukauden valtavaa ylivoimaa vastaan ennen kuin tuntemattomasta syystä antautui. Ja tuossa antautumista koskevassa keskustelussa olivat läsnä paitsi keisarinnan henkilökohtaisten joukkojen johtaja Ito Azai niin myös Giovanni Epcar ja Gerda Imala, jotka lähimpien seuraajiensa kanssa siirrettiin pian Cianwoodin keskusvankilaan tarkempaa kuulemista varten.
