Jossain siellä missä taivas ja horisontti kohtaavat on syvällä pinnan alla paikka, merenalaisten kaupunkien verkosto, jonka sijainti on pysynyt salassa tuhansien ja tuhansien vuosien ajan. 

 

Moni on yrittänyt löytää myyttistä Riuttaa turhaan. Arvaamattomat merivirtaukset ja voimakkaat aallokot ovat kietoneet syleilyynsä satoja kokeneita merimiehiä päästämättä näitä enää koskaan takaisin kotiin.

 

Tuntuu kuin meri itsessään suojelisi kansaansa ulkopuolisilta rantaeläjiltä. Niin raivoisasti se nielee väärän lipun alla seilaavat alukset kuohuihinsa samalla kun laineet keinuttavat riuttalaisten laivoja kuin äiti lapsensa kehtoa. Ja silloin, kun itse meri ei ehätä suojelemaan omiaan, niin hurjina taistelijoina tunnetut riuttalaiset huolehtivat itsestään keinoja kaihtamatta.

 

Kanton rannoilla Riuttaa värittävät pelonsekaiset huhupuheet ja Riutan asukkaat tunnetaan lähinnä viekkaina, yleensä naispuolisina, lainsuojattomina merirosvoina, jotka eivät ole koskaan suostuneet tunnustamaan lohikäärmehallintoa. Mutta tämä on vain pintaraapaisu totuudesta. 

 

Siinä missä siviilit uskaltavat tuskin ajatella Riutan olemassaoloa, tiedetään riuttalaiset Kanton alamaailmassa lujina kaupankävijöinä ja salakuljettajina, jotka ovat ehdottomasti korkeiden palkkioidensa arvoisia. Sekä tietyissä piireissä vertaansa vailla olevina juhlijoina, joiden viinapää saa kapakan karskeimmankin rapajuopon ottamaan hatun kouraansa silkasta kunnioituksesta liikuttuen.

 

Johtossa suhtautuminen riuttalaisiin on toinen. Pelkäämisen sijaan terroristeiksi kutsuttuja merihirviöitä vihataan avoimesti ja keisarinna Pelaguksen kruunun helmenä tunnetut Johton merivoimat valvovat vesistöjä tiukasti. Lainsuojattomat, vailla rantaeläjien hirviöoikeuksia elävät riuttalaiset teloitetaan yleensä ilman oikeudenkäyntiä ja ripustetaan rannikoille varoitukseksi muille. 

 

Johton alamaailmassa riuttalaisia ei ole siis syystä nähty vuosikausiin. Ei Häilyväisen naisiston jälkeen, joka sekin löysi tiensä kahdeksan vuotta sitten hirttopuuhun roikkumaan rantavartioston iloksi.

 

Riuttalaiset itse kutsuvat mertenkävijöitään nimellä “pintaseilaajat” ja sävy, jolla nimeä käytetään on ihaileva, kiitollinen. Heille pintaseilaajat ovat kansansankareita. Pelastajia, jotka tuovat resurssipulan kanssa painivaan merenalaiseen maailmaan lääkkeitä, teknologiaa ja sellaisia ruokatarpeita, joiden kasvattaminen olisi muuten mahdotonta. 

 

Nämä pintajännitteen yläpuolelle uskaltautuvat naisistot ovat myös ainoa mahdollisuus tuoda uutta verta sulkeutuneeseen ja vähälukuiseen yhteiskuntaan, jonne ulkopuoliset eivät ole tervetulleita. Tämän vuoksi kautta aikain vain kohdullisten, lasten kantamiseen kykenevien riuttalaisten on sallittu ryhtyä pintaseilaajiksi.

 

He ovat keuhkot, jotka ylläpitävät kansansa elämää pinnan alla.

​