​​

Kerran niin mahtavasta Azalean metsästä, paikasta jonka taivaita halkoivat taidokkaasti punotut seittipolut ja rakennelmat, on jäljellä enää tummunut maa, hiiltyneitä puunrunkoja ja tuhkan läpi versovaa taimikkoa. Taimet antavat lupauksen elämän jatkumisesta, mutta näky on silti raastava. Sitä katsoessaan ei voi olla ajattelematta kaikkea sitä menetettyä tietoa, taitoa ja historiaa, jonka liekit vailla armoa nielivät.

​​

​

​